torstai 3. toukokuuta 2012

Wellness lifestyle

Happily balanced?
Tässä blogissa olen aika vähän kirjoittanut itsestäni ihan minuna. Suurin osa jutuista on koskenut minua äitinä. Olen tässä muutamana päivänä käynyt itseni kanssa vakavia keskusteluita siitä, minne se "minä ite" on hävinnyt ja löytyykö se vielä joskus?

(Tämä juttu koskee lähinnä ulkonäköjuttuja, muista jutuista lisää sitten joskus...)

Vanhan blogin nimi oli Wellness lifestyle ja nyt otsikoin tämän jutunkin siten. Ennen määrittelin itseni työn kautta, joka siis on personal trainer ja kuntosaliyrittäjä. Tällä hetkellä teen näitä hommia satunnaisesti, oman jaksamisen ja pojan hoitojen perusteella. Olin Wellness-tyttö henkeen ja vereen. Painotin treeneissä tasapainoisuutta ja elämässä samoin. Kannustin myös muita nukkumaan hyvin yöt, syömään terveellisesti ja treenaamaan sopivasti.

Olin varma, ettei asiat muutu kun tulen äidiksi. Löydän aikaa kuntoilulle ja itsestäni huolehtimiselle. Toisin kävi. Tuntuu, että monet muut äidit ovat tämän tehneet onnistuneesti, joten sekin mietityttää, miksi se ei minulta onnistu? Onko se juuri se, että se on minulle työtä ja osaan siinä neuvoa toisia, mutta suutarin lapsilla ei ole kenkiä?

En voi suhteuttaa tämän hetkistä tilannetta ns. normaalitilaan, jolloin siis en ole raskaana ja väsymys ei ole näin suurta. Mutta jos ajattelen tulevaa, haluaisin ainakin pari kertaa viikossa päästä ihan oikeasti hikijumpalle enkä vain rattaiden kanssa kävelylle. Jos se oma kroppa alkaisi joskus muotoutumaan ja tuntumaan taas omalta.

Muutenkin ulkonäköjutut tuntuvat olevan viimeisenä listalla tällä hetkellä. Kampaajalla olen käynyt viimeksi varmaan melkein vuosi sitten, ihan hävettää. Nyt aion varata kampaajan niin pian kuin mahdollista. Värjäystä en vielä aio tehdä, raskauden jälkeen sitten. Haluaisin leikata hiuksia lyhyemmiksi, mutta en tiedä uskallanko...

Meikkaan nykyään harvoin, ei ole tarvetta. Olo olisi varmaan vähän parempi, jos jaksaisi huolehtia ihan perusjutuista, mutta nyt aamuisin tulee lähinnä harjattua hampaat&hiukset ja sitten ollaankin valmiita lähtöön. Jos siis pääsen ulos kotipiiristä.

Äh. Olkoon se ensi askel että menen varaamaan sen kampaajan. Sitten voisin miettiä meikkivaraston päivittämistä ja sen käyttämistä. Vaatteet ja treenit saavat odottaa syksylle, mutta silloin on oikeasti pakko löytyä aikaa myös omille harrastuksille.

(Yritin löytää tämän vuoden puolelta jonkun hyvän kuvan itsestäni, mutta en löytänyt yhtään julkaisukelpoista, jota blogissa ei olisi jo nähty. Se on aika hälyttävää.)

Yläkuva on vuodelta 2009, raskaus on siinä vasta alkuvaiheessa, hiukset ruskeat ja painoa tähän hetkiseen verrattuna yli kymmenen kiloa vähemmän.

Päivittelen varmaan ensi viikolla sitten seuraavaksi, nimittäin viikonloppu olisi tarkoitus rentoutua jossain muualla kuin kotona. ;)

PS: Vanhaan blogiin pääsee vielä osoitteessa http://elfrien.blogspot.com , jos kiinnostaa käydä lukemassa vanhoja juttuja. :)




2 kommenttia:

  1. Kyllä välillä tuntuu, että napanuora olisi edelleen mun ja Aadan välillä. Oma minuus joskus tooosi karkuteillä.

    Varaa ihmeessä kampaaja, leikkaa vaikka leikaan asti oleva polkka jonka saa ponnarille? Jotain raikasta, kevyttä meikkiä kesäksi, eihän sitä tartte kun vähän ripsaria, aurinkopuuteria, luomiväriä? ja huulikiillettä.

    Tiedän kyllä mitä tarkoitat tekstilläsi ja aina ei vaan jaksa panostaa itseensä vaikka haluaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kampaaja on nyt varattu! Ja jotain olkapäille tai vielä lyhyempää olen ajatellut, Mika vaan totesi, ettei halua mulle ihan lyhyttä mallia. :D

      Poista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)